DE FINSKE INNVANDRERE HADDE GOD KUNNSKAP OM FISKERIER DA DE KOM TIL NORGE !

Hänniset tapasivat Kuusamo-päivillä
Minä olen neljättä sukupolvea Hännisiä Norjan Annijoella. Isänisänisä oli Adolf Hänninen, joka tuli aikoinaan sinne Kuusamosta, hänen poikansa oli Andreas Edvard ja isäni oli Rikhad.
Äitini oli puolestaan Törmäsiä, Kuusamo-päiville muiden norjalaisten mukana tullut Roger Hänninen kertoi sukulaismiehelleen Tuomo Hänniselle.

Roger Hänniseltä, 66, sujuu suomen kieli vielä hyvin, vaikka hän ei sitä lapsena puhunutkaan. Myös hänen vaimonsa Ingebjörgin sukujuuret yltävät Suomeen, Iihin.
Hänninen kasvatti aikoinaan lampaita, mutta nyt entisestä ammatista muistuttavat enää vaimon traktori ja lammaskoira.
Olen käynyt neljästi Kuusamossa sukuseutuja katsomassa.
Tuomo Hänninen ei ole vielä saanut aikaiseksi käydä sukulaismiehensä luona, mutta aikoi paikata tuon puutteen lähiaikoina.
Voisi oikeastaan käydä siellä talvisaikaan, koska tuo Roger kuulostaa hiihtävän kovasti.
Kuusamo-päivien yhtenä teemana oli tällä kertaa norjansuomalaisuus. Paikkakunnalle oli saapunut noin 80 pohjoisnorjalaista. Kuusamosta ja Pohjois-Suomesta muutti 1800-luvun loppupuolella suuri joukko ihmisiä Jäämeren rannalle paremman elämän toivossa. Heidän jälkeläisiään asuu Norjassa edelleen.
Tuomo Hänninen näyttää Roger ja Ingebjörg Hänniselle kännykkäpuhelimessaan olevaa veneensä kuvaa.

Vesisaaren lähellä asuva Maarit Garvo on syntynyt Savukoskella ja hän muutti Norjaan vuonna 1976. Hänen miehensä on norjalainen, mutta tämänkin sukujuuret ulottuvat Suomeen, Muhokselle.
Garvon mukaan suomen kielen taito on Norjassa kuihtumassa vähitellen.
Suomea osaavat edelleen monet 60-70-vuotiaat, mutta eivät välttämättä enää heidän lapsensa. Tosin kouluissa suomi on toisena kielenä ja lapset lukevat sitä. Ongelmana vain on norjankielisten oppikirjojen puute. Joudutaan käyttämään ruotsinkielisiä.
Garvon mukaan Norjassa on myös kilpailu suomen ja kveenin kielen välillä. Vanhemmat eivät tosin halua, että kveeniä opetettaisiin, koska sillä ei ole käyttöä.

Kuvateksti:
Tuomo Hänninen näyttää Roger    ja Ingebjörg Hänniselle kännykkäpuhelimessaan olevaa veneensä kuvaa.
 
Kirjoittaja:
Mikko Häme 

Kalastuselinkeino hiipuu Norjassa
Kassilohi vie leivän kalamiehen pöydästä
Kuusamolainen osasi kalastaa jo Jäämeren rannoille leivän perässä 1800-luvun pula-aikana lähtiessään. Miten tämä oli mahdollista? Tätä ihmetteli Norjalais-suomalaisen liiton puheenjohtaja Nils Petter Pedersen seminaarissa, jossa vertailtiin kalastusta elämän perustana Ruijassa ja Kuusamossa historian saatossa.
Kalastus oli jo Kuusamossa tärkein elannon tuoja. Kuusamolaisten perheiden miehet myös kävivät Jäämerellä kalassa jo ennen pysyvää muuttoa Pohjois-Norjaan. Siksi kalastustaidot olivat valmiina, vastasi rehtori Jouni Alavuotunki.
Kuusamon kalastuksen monituhatvuotista historiaa esitelleellä Paavo Korpualla oli yksinkertaisempi vastaus.

Nälkä. Sen takia nokkelimmat lähtivät ensin. Nälkä opetti kalastamaan Norjankin vesillä, Korpua totesi ykskantaan.
Pedersenin suku lähti norjaan neljä sukupolvea sitten. Kalastus oli vuosikymmenten ajan Finnmarkin suomensukuisten pääelinkeino. Pedersenin kotikylässä puolet väestä oli suomalaisia. Hänen isänsä pääsi aikanaan kalastusveneessään norjalaisesta elämänmuodosta kertovaan postimerkkisarjaan. Tuo kuvastaa kalastuksen tärkeyttä maassa ennen vanhaan.
Enpä olisi uskonut, että joskus näin monet ihmiset selkääni nuolevat, oli isällä tapana sanoa postimerkistä.

Seminaariyleisöä viihdytti Pedersenin veljentyttären Tromssan yliopisto-opinnoissaan kuvaama video Nils Petter Pedersenin Oddvar-veljestä, joka viimeisenä mohikaanina pitää yllä kalastusperinnettä Varanginvuonossa. Iloisesti lauleskellen Oddvar nosti turskaa ja säilöi ne perinteisin menoin tuulessa kuivattamalla. Kaupaksi ne menivät Ruotsiin, Italiaan, Afrikkaan, milloin minnekin. Oddvarin pojat eivät enää pääelantoaan kalastuksesta saa.
Niin kauan kapakalalla on menekkiä, kun afrikkalaisilla ei ole pakastimia, hän veisti.
Videolla tuotiin ilmi myös huoli kalastuselinkeinon tulevaisuudesta. Kalanviljely uhkaa perinteistä elinkeinoa. Suomessakin suosittu niin sanottu kassilohi on halpa tapa tuoda kalaa pöytiin ympäri maailmaa. Samalla se pilaa vedet, joita turska kutupaikkoinaan käyttää.
Pedersen esitteli kalastuksen nykytilasta kertovia vakavia lukuja. Vuonna 1924 Norjassa oli yli 100 000 ammattikalastajaa. Finnmarkin alueella elantonsa kalastuksesta sai lähes 8 000 ihmistä. Jo 1970-luvulle tultaessa oli kalastajien määrä tippunut koko Norjassa ja Finnmarkissakin puoleen. Nykyisin koko norjassa kalastaa elääkseen kymmenesosa siitä, mitä vajaat sata vuotta sitten. Finnmarkissa kalastajia on reilu tuhat. Asutuksen vähentyessä kalastajien prosentti koko väestöstä on tosin muutamalla prosenttiyksiköllä noussut. Jotkut vielä kalastamalla sinnittelevät.
Seminaari oli osa norjalaissuomalaisia kulttuuripäiviä Kuusamossa.
Nälkä opetti kuusamolaiset kalastamaan, sanoi Paavo Korpua. Nils Petter Pederseniä tämä historiallinen totuus nauratti.
Kuvateksti:
Nälkä opetti kuusamolaiset kalastamaan, sanoi Paavo Korpua. Nils Petter Pederseniä tämä historiallinen totuus nauratti.

KS Fakta
Ammattikalastus Norjassa
1924: Norjassa 101 039 kalastajaa, Finnmarkissa 7835 kalastajaa.
1970: Norjassa 43 018, Finnmarkissa 4 147.
2000: Norjassa 20 075, Finnmarkissa 2 049.
2011: Norjassa 12 791, Finnmarkissa 1 384,
Veneiden määrä Finnmarkissa.
2000: 11 922
2011: 6 252

Kirjoittaja: Aleksanteri Pikkarainen

 


 Del denne siden på Facebook:

 Send meg artikler pr epost:

Registrer epostadresse